Smiling Stars etusivu
Smiling Stars etusivu
Henkinen astrologia
Kurssit
Kukkauutteet ja tähtieliksiirit
Kurssimatkat
Musiikki
Esseitä ja lehtiartikkeleita
Linkit

Söiskö kukan vai tekiskö teen?

- kasvien salattuja ominaisuuksia tutkimassa

Poikkeuksetta jokaisella tämän planeetan kasvilla on vähintäin yksi tärkeä lahja ihmiskunnalle. Kasvien antia on tutkittu kautta vuosisatojen, ja monet tärkeät asiat ovat nousseet esiin mm. yrttilääkinnän ja kukkaterapian kautta. Jo ikivanha signatuurioppina tunnettu periaate - jolle herbalisti ja okkultisti Paracelsus (1493-1541) antoi modernin muotoilun - kertoo siitä mielenkiinnosta, jota ihmiset ovat kasvikunnan salattuja ominaisuuksia kohtaan tunteneet. Kyseisen opin mukaan kasvin muoto, väri, rakenne, tuoksu, maku tms. viittaa johonkin ihmiskehon osaan, johon juuri kyseinen kasvi vaikuttaa. Tällainen symbolisuhde näyttää todella olevan olemassa. Se kuuluu asioihin, joita jokainen luonnon suurta kirjaa vakavasti tutkiva kykenee oppimaan.

Itse kasvin kokonaisrakenne sisältää hyvin tärkeän symbolivihjeen, joka liittyy vanhaan kreikkalaiseen elementtioppiin ja sen nykyisiin sovelluksiin. Kreikkalaiset elementit ovat maa, vesi, ilma ja tuli. Kasvissa juuri on maan alla ja samalla se symboloi ihmisen fyysistä kehoa. Varsi puolestaan kuljettaa nesteitä ja ravinteita kasvin ylempiin osiin, missä niitä tarvitaan kasvun rakennusaineiksi. Samalla se symboloi ihmisen tunne- eli astraaliruumista. On tunnettu esoteerinen tosiasia, että vesi symboloi tunnetta.

Lehdet osallistuvat ihmiskunnalle elintärkeään fotosynteesiin, missä hiilidioksidi pilkkoutuu hiileksi ja hapeksi. Lehdet ovat kosketuksissa ilman kanssa, joka puolestaan symboloi mieltä tai mentaalikehoa. Kaikkein parhaimman, kehittyneimmän ja suloisimman puolensa kasvi ja sitä elähdyttävä henkiolento laittavat kuitenkin kukkaan, joka symboloi henkeä ja ihmisen korkeampaa olemuspuolta. Esimerkiksi kukan tuoksu ilmentää korkeaa henkistä ominaisuutta. Edellä kerrotusta voidaan päätellä, että juuri vaikuttaa erityisesti ihmisen fyysiseen kehoon, varsi tunneruumiiseen, lehdet mentaalikehoon ja kukka ihmisen sieluun, hänen korkeampaan olemukseensa. Kun haluamme auttaa sieluamme tai henkeämme, on meidän viisainta käyttää useimmissa tapauksissa nimenomaan kasvien kukintoa.

Tietysti monet terveysongelmat, joita mm. herbalistit pyrkivät parantamaan, sisältävät esimerkiksi tunnepuolen ongelmia ja samalla vaikkapa kielteisiä ajatustottumuksia, ja niiden hoitoon tarvitaankin usein kasvin eri osista tehtyjä rohtoja. Mutta erityisesti kukilla on suoria henkisiä lahjoja, jotka voivat liittyä vaikkapa chakroihin, erilaisiin henkisiin lahjoihin ja henkisen kiinnostuksen heräämiseen.

Kasvikunnan anteja voi nauttia hyvinkin yksinkertaisella tavalla, syömällä. Eläimet ovat aina ymmärtäneet tämän, ja nyt kukat ovat ilmestyneet myös ihmisravinnoksi salaatteihin, kakkujen koristeiksi ja ylipäänsä ruokapöytäämme. Mutta ei ole yleisessä tiedossa, että muutamat kasvilajeilla on suoraan luonnon "ruokapöydästä" syötyinä tai teeksi valmistettuina merkittäviä henkisiä ja esoteerisia vaikutuksia. Mestari Hilarion on kertonut niistä pienessä mutta tärkeässä kirjassaan "Wildflowers, Their Occult Gifts" (Marcus Books, 1982).

Mikä parasta, monet ko. teoksessa esitellyistä kasveista löytyvät myös Suomen kesäisestä luonnosta. Eikä luonto ole nyt tehnyt etsimistä edes erityisen hankalaksi, sillä useimmat kasveista ovat varsin yleisiä ja helppoja jäljittää.

Muutama yleisohje on kuitenkin paikallaan, ennen kuin menemme näihin kasvien kiehtoviin salaisuuksiin. Ensinnäkin varmistu AINA, että kyseessä on juuri se kukka, jota olet etsinyt. Aivan samalla tavalla kuin sienimetsällä ollessasi varmistut keräämistäsi sienistä. Syötävät kukat kannattaa aina poimia mahdollisimman puhtaasta paikasta kaukana valtateistä. Tietysti luontoa tulee aina kunnioittaa ja lähestyä rakastavassa hengessä. On hyvä myös kertoa ajatuksin aikeensa kukkaa elähdyttävälle henkiselle olennolle. Näin sopusointu voimistuu kasvikunnan ja ihmisten välillä.

Hilarion antaa kirjassaan myös mainion säilöntäohjeen kukkien henkisille vaikutuksille, jotta ihmiset pääsisivät nauttimaan niistä kukinta-ajan ulkopuolellakin. Hän suosittelee oliiviöljyn käyttöä. Nimittäin tällä öljyllä on loistavien kulinaaristen ominaisuuksiensa lisäksi ainutlaatuinen henkinen ominaisuus: se pystyy ainoana öljynä ottamaan vastaan ja tallentamaan kukkien astraalisia, eetterisiä ja henkisiä substansseja, jotka muuten häviäisivät poimimisen jälkeen. Kun kukka upotetaan oliiviöljyyn, sen ei-fyysiset substanssit siirtyvät öljyyn ja jäävät siihen, kunnes ne vapautuvat lämmön avulla. Lämpö voi tulla esimerkiksi ihmiskehosta tai se voidaan saada aikaiseksi infrapunavaloa käyttämällä.

Kukat tulisi upottaa vähintäin kolmeksi vuorokaudeksi oliiviöljyä sisältävään purkkiin tai muuhun säilytysastiaan, joka on valoa läpäisemätön. Sitten kukat otetaan astiasta esimerkiksi siivilöimällä, ja öljy pidetään valolta suojattuna - valo nimittäin vapauttaa öljyn tallentamat substanssit. Normaali tapa siirtää nämä ei-fyysiset substanssit öljystä kehoon on laittaa pieni määrä öljyä jonkin chakran kohdalle. Tavallisesti tässä käytetään otsakeskusta eli kolmatta silmää kulmakarvojen välissä, hieman niiden yläpuolella. Pikkusormella helposti löytyvä "kuoppa" otsassa käy hyvästä maamerkistä.

Kultapiisku (Soligado virgaurea) on saanut hieman huonon maineen hengityselimiä ärsyttävän siitepölynsä takia ja heinänuhan aiheuttajana, mutta kukalla on myös verraton lahja ihmiskunnalle. Nimittäin syömällä kultapiiskun kukan kolmasti päivässä kukinta-aikana ihminen voi edistää ns. kulmakarva- tai otsakeskuksen eli kolmannen silmän avautumista. Tämä on luonnonmukainen metodi. Myös pieni määrä männynpihkaa asetettuna em. "kuoppaan" aktivoi kyseisen keskuksen toimintaa.

Kannusruoholla (Linaria vulgaris) on Hilarionin mukaan kaksinkertaiset kyvyt henkisestä näkökulmasta tarkasteltuna. Ne liittyvät suoraan kukan kahteen väriin: keltaiseen ja oranssiin. Oranssi on ritariuden väri henkisten työntekijöiden keskuudessa, sillä se viittaa kykyyn tietää totuus, joka ulottuu kauas tavallisen tiedon ulkopuolelle. Keltainen on Auringon väri, jonka rakkaus kaikkea luotua kohtaan on käsittämätön. Siten keltainen on universaalia tai Kristus-rakkautta käytännössä. Rakkauden ja tiedon yhdistelmä on hyvin voimakas, ja henkinen etsijä voi edetä nopeammin valitsemaansa reittiä lisäämällä ohjelmaansa yhden kannusruohon syömisen päivittäin.

Kukinta-ajan ulkopuolella voidaan käyttää oliiviöljymetodia siten, että pieni määrä öljyä asetetaan kolmannen silmän kohdalle ja jätetään siihen 20 minuutiksi, kun ihminen on makuuasennossa. Koko tuon ajan huomio kiinnitetään kolmanteen silmään, minkä jälkeen öljy poistetaan. Parin viikon käytön jälkeen voidaan samaan keskukseen suunnata lempeää ultrapunaista valoa, joka tuo ylimääräistä lämpöä öljyyn.

Maitohorsmalla (Epilobium angustifolium) on kyky yhdistää sielu vielä korkeammille tasoille. Kukalla ei ole suurempaa merkitystä valtaosalle nyt inkarnoituneita sieluja, mutta henkisille etsijöille ja niille, joiden henkiset värähtelyt ovat jo kohonneet esimerkiksi mietiskelyn ja puhtaan ruokavalion avulla, kokonaisista maitohorsman kukista tehty tee tuo alempiin kehoihin korkeita energioita. Ne avaavat sielun sellaisten tasojen vaikutteille, jotka ovat kaukana sielun normaalin elinsfäärin ylipuolella.

Käytä teen yhteydessä kuumaa, vaan EI-KIEHUVAA vettä. Öljymetodia voi käyttää silloin, kun tuoreita kukkia ei ole saatavissa.

Valkomesikkä (Melilotus alba) ja rohtomesikkä (Melilotus officinalis) liittyvät ominaisuuteen, jotka on tällä hetkellä todella vähissä ihmiskunnan keskuudessa: kykyyn ymmärtää sydämellä. Tämä käsityskyky rakkaus-viisauden tasolla saisi monet sellaiset sielut, jotka ovat kyvyttömiä käsittämään oman elämänsä todellista tarkoitusta, hyväksymään sen että kaikilla asioilla on merkityksensä ja että tapahtumat joiden lävitse he kulkevat on tarkoitettu avartamaan ja henkistämään heidän näkemystään todellisuuden luonteesta. Nämä pienet kukat muhennettuna velliksi ja syötynä kylmiltään edistävät sydämen viisauden lähteen avautumista ja nopeuttavat sen totuuden ymmärtämistä, jonka ainoastaan sydän tietää.

Puna-apilalla (Trifolium pratense) ja valkoapilalla (Trifolium repens) on ominaisuuksia, joita kokeneetkaan herbalistit eivät tunne. Apiloiden levinneisyys viittaa tässä suureen tarpeeseen ihmiskunnassa rauhoittaa astraalikehoa. Astraali- eli tunneruumis ollessaan epätasapainossa ja kiihtynyt johtaa kärsimykseen, uupumukseen ja paineeseen, joita niin monet sielut kokevat päivittäisessä elämässään. Itse asiassa suuri osa ihmiskunnan tämänhetkisestä kärsimyksestä on peräisin juuri astraalitason myllerryksistä.

Tässä tapauksessa tee tehdään niistä lehdistä, joiden "kurkiaurat" ovat kaikkein selkeimmät. Mitä voimakkaammat kuviot on lehdissä, sitä voimakkaampi on teen vaikutus. Apilateetä tulee juoda juuri auringonlaskun aikaan vähintäin kahden viikon ajan, ennen kuin ihana rauhoittava vaikutus alkaa selvästi tuntua. Auringonlaskun aikaan Auringon ja maan säteet ovat tarkalleen oikeassa kulmassa toisiinsa nähden, ja muutenkin juuri tuohon aikaan jokainen rentoutuneessa tai meditatiivisessa mielentilassa oleva voi kokea tärkeän rauhoittavan vaikutuksen. Tee tulee juoda auringonlaskun molemmille puolille ulottuvan 10-minuuttisen jakson aikana. Ajan voi tarkistaa esimerkiksi päivän sanomalehdestä.

Siankärsämö (Achillea millefolium) on tuttu monille kukkauutteiden käyttäjille, mutta teeksi valmistettuna sillä on muuan erittäin tärkeä ja ajankohtainen vaikutus: se nimittäin kohottaa unenaikaista tietoisuutta matalilta astraalitasoilta. Monet sielut joutuvat näille matalille astraalisille unitasoille, koska joutuvat valvetajunnassaan olemaan niin karkeissa värähtelyissä. Unikokemukset noilla matalilla tasoilla voivat olla jopa kauhistuttavia, erityisesti kun uniepisodit kyetään palauttamaan mieleen. Siankärsämöä käytetään tässä siten, että leikataan kukinto kuppiin ja tehdään tee käyttämällä lähes kiehuvaa vettä. Sen annetaan jäähtyä. Tee tulisi juoda juuri ennen nukkumaanmenoa. Samainen tee on myös erinomainen ohutsuolen puhdistaja ja stimuloija.

Peltovalvatti (Sonchus arvensis) ja kaalivalvatti (Sonchus oleraceus) auttavat sydäntä vapautumaan vanhoista vihoista ja kaunoista, jotka sitovat monia ihmisiä tälle fyysiselle tasolle. Nämä kukat auttavat pääsemään eroon emotionaalisesta negatiivisuudesta, joka on vallannut astraalikehon ja pyrkii pitämään siitä tiukasti kiinni. Yhden kukan terälehdet syödään sellaisenaan tai salaatissa. Tässä on tietysti tärkeää, että yksilö myös TAHTOO vapahtua näistä vanhoista katkeruuksista, jotka ratkaisemattomina sitovat ihmisen elämänpyörään.

Näillä kukilla on myös toinen tärkeä ominaisuus. Ne tuovat rauhallisuutta sieluun, erityisesti niille joiden edelliset elämät ovat olleet täynnä turhautumista, levottomuutta tai kuohuntaa. Sellaiset yksilöt tuovat tähän inkarnaatioon usein yksipuolisen sielun värähtelyn, joka luo kitkaa yksilön ympärillä olevien kanssa. Ongelmaa helpottaa tee, joka tehdään alemmista, lähinnä maata olevista lehdistä. Tätä aika laimeaksi tehtyä teetä tulisi juoda kolmesti päivässä kolmen kuukauden ajan, minä aikana yksilön olisi hyvä myös tehdä syviä hengitysharjoituksia, jotta saisi tietoisuutensa rauhoittumaan. Myös mietiskely on tässä avuksi.

Kissankello (Campanula rotundifolia) ja vuohenkello (Campanula rapunculoides) ovat erinomaisia kukkia niille, joilta puuttuu päättäväisyyttä, esimerkiksi silloin kun valinta on tehtävä enemmän tai vähemmän samanarvoisten asioiden välillä. Usein tämä tilanne liittyy astrologisesti Vaa´an eläinradan merkistä löytyviin jännitekuvioihin. Hilarion suosittelee teetä, joka on tehty kolmesta tai neljästä kukasta ja niiden päälle kaadetusta lähes kiehuvasta vedestä, jonka annetaan hautua kymmenisen minuuttia. Tee juodaan kun vesi on jäähtynyt tarpeeksi.

Öljymetodia voidaan käyttää, kun tuoreita kukkia ei ole saatavilla. Kahdesti-kolmasti viikossa riittää.

Rimpivesiherneen (Utricularia intermedia) ja isovesiherneen (Utricularia vulgaris) kukista tehty tee voi auttaa huomattavasti kaikissa huonomuistisuuden, mentaalisen väsymisen ja yleisen uupumuksen tapauksissa. Näiden kukkien henkisellä substanssilla on kyky yhdistää kaikki yksilön mielen eri alueet aiempaa voimakkaammin yhteen: alemman mielen (tietoisen ja tiedostamattoman) sekä ylemmän mielen. Mentaalisen sekaannuksen ja väsymyksen syyt löytyvät lähes poikkeuksetta huonosta yhteydestä yksilön eri mentaalisten tasojen välillä. Tee juodaan kerran päivässä juuri ennen nukkumaanmenoa.

Yleisellä päivänkakkaralla (Leucanthemum vulgare) on kyky avata viisauden chakra päälaella, jota kautta suora totuuden tietäminen mahdollistuu. Tämä "nöyrä" kukka on todellisuudessa luonnonkukkien kuningatar. Tee tehdään poimimalla kaikkein suurimman ja symmetrisimmän kukan terälehdet ja kaatamalla päälle lähes kiehuvaa vettä. Teetä juodaan kolmasti päivässä.

Öljymetodia voidaan käyttää, kun tuoreita kukkia ei ole saatavissa.

Monet henkiselle Tielle astuneet tuskailevat siitä, mistä löytää se "omin" alue tai ne kyvyt, joiden avulla voisi auttaa ja palvella lähimmäisiään. Luonto tulee tässäkin avuksi. Nimittäin pelto-ohdake (Cirsium arvense) auttaa löytämään ja kehittämään niitä kykyjä ja ominaisuuksia, jotka ovat meissä jokaisessa ainakin uinuvina mahdollisuuksina. On tarpeen korostaa, että JOKAISELLA on jokin potentiaalinen henkinen lahja, jota kehittämällä hän voi auttaa lähimmäisiään. Pelto-ohdake auttaa tämän lahjan löytämisessä.

Tätä kasvia käytetään tekemällä tee mykerökukinnosta. Keitä puolesta yhteen kukintoa vedessä neljän minuutin ajan ja juo se niin pian kuin se on jäähtynyt tarpeeksi. Tässä tapauksessa kiehuttaminen on tarpeellista, jotta vapautettaisiin tärkeät henkiset tekijät veteen. Kuuri kestää kaksi kuukautta, minä aikana otetaan kupillinen ohdaketeetä joka ilta juuri ennen nukkumaanmenoa. Tänä aikana mietiskellään henkisiin lahjoihin liittyviä asioita. Ihmiselle tullaan näyttämään selvästi hänen oma erikoisalueensa, ja myös hänen kykynsä kyseisellä alueella kehittyvät ja voimistuvat. Koska tee on varsin vahvaa, sitä voi tarvittaessa laimentaa esimerkiksi suhteessa yksi osa teetä - neljä osaa vettä. Laimentamista ei enää tarvita, kun ihmisen eetterikeho on tottunut pelto-ohdakkeen voimakkaaseen vaikutukseen.

Öljymetodi EI käy tämän kasvin yhteydessä.

* * * *

Kuten huomaat, monia näistä kasveista on perinteisesti pidetty vähäarvoisina tai suorastaan rikkakasveina. Ehkä nämä Mestari Hilarionin antamat ajatukset muuttavat tässä suhteessa käsityksiämme ja auttavat samalla kunnioittamaan luonnon monimuotoisuutta ja suurenmoisia lahjoja, jotka odottavat jälleen meitä - tänäkin kesänä.

Erkki Lehtiranta


Teksti julkaistu alunperin Minä Olen -lehden numerossa 3/99.
Kukkapiirrokset: Matti Sornikivi

Lähteet:
Hilarion: Wildflowers. Marcus Books, 1982. ISBN 0919951-36-8
Suomen kasviopas. Tammi, 1997. ISBN 951-31-0973-9


© Erkki Lehtiranta. Kaikki oikeudet pidätetään. Osittainenkin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa kielletty tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti.